Joulu on jo melkein takana, vatsat ovat täynnä, kukkaro on saanut täytettä (liian vähäksi aikaa) ja mieli on rauhallinen. Tämäpä siis paras aika kuunnella seuraava biisi:
"All I want is to reach someone,
To say something that could change their life forever
Olen tässä lähiaikoina kuunnellut erittäin paljon vähän vanhenpia levyjä ja artisteja. Tämä blogi on pistänyt miettimään, että mitä tässä on sitten kuunneltu parin viime vuoden aikana. Tässä parin postauksen ollut semi vanhoja artisteja minulle ja niin on myös tämän postauksen bändi. The Devil Wears Prada oli yksi ensimmäisiä tämän tyylin artisteja ja siksi erittäin tärkeä minulle. Kaiken tältä bändiltä kuulemani musiikin jälkeen ihmettelen edelleen, että miten tälläinen musiikki voi olla KRISTILLISTÄ. Onneksi se ei haittaa pätkääkään, sillä tämähän on aivan loistavaa. Muistan vieläkin ilmeeni, kun kuulin bändin olevan kristillinen. Se oli jotain pelon ja innostuksen välimuotoa.
Bändin ensimmäiseltä levyltä aivan loistava biisi!
Bändi on julkaissut neljä albumia ja yhden EPn perustamisensa (2005) jälkeen. Ja TDWP on sillainen bändi, joka vain paranee levy levyltä. Kuuntelin bändiä ekan kerran juuri kun he olivat julkaisseet kolmannen levynsä vuonna 2009. Silloin näin heidät myös ensimmäistä kertaa livenä Turun Klubilla. Oli yllättävän hyvä keikka, vaikka en biisejä niin hyvin tuntenutkaan. Bändin olen nähnyt myöhemminkin Kulttuuritalolla ja sielläkin oli aivan himo hyvä keikka (vaikka äänet kusi iha täysi sillon..)
Olisin laittanut livekuvaa Kulttuuritalolta, mutta kaikki oli niin kämäsiä.
Laitoin siis keikalla mukana olleen dubstep yhtyeen biisin, joka kannattaa myös zekata
Tänä vuonna julkaistu Death Throne oli melko pettymys, koska paremminkin olisi voinut kehittyä. Loistava levy kuitenkin, vaikka kestää aueta turhan kauan. Tämän takia levy onkin varmaan heidän aliarvostetuin. Bändin kehittymisen tämän tapaiseen huomasi jo The Zombie EPn aikana, mutta itse levy on liian samaa tavaraa, kuin tämä EP oli.
Tämäkin suomalainen loisto yhtye on tullut nähtyä LIVENÄ! Vähän ikävä tämän bändin keikkoja. Sais nyt tehtyy uude levy valmiiks ja buukattuu edes YHDEN keikan SuomeenKIN!
Vielä täytyy lisätä vähän täysipäiväistä instrumentaalimusiikkia tähän seokseen! Näitä en ole VIELÄ nähnyt livenä, mutta ensi kesänä on mahdollisuus. Herrat tulevat nimittäin Tuskaan. NOMNOMNOMNOM!
Sons of Anarchy kertoo amerikkalaisen moottoripyöräjengin arjesta ja ongelmista nykyajan Amerikassa. Erittäin kiehtova sarja, jolla on aivan loistava alkutunnari. Tunnari kuvastaa hyvin sarjaa ja tietenkin jää soimaan päähän moniksi tunneiksi. Sarjan alkujaksot ovat parhaita, mutta myös uusia jaksoja jaksaa seurata koukuttuneena. Sarjasta on tällä hetkellä pyörimässä 4. tuottari Amerikassa. Suomessa on esitetty 2. tuottariin asti. Ja kolmosta odotellaan.Itse kyllä nähnyt kaikki jaksot tähän mennessä ja lisää odotan myös minäkin.
Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, musiikkimakuni ja -ympäristöni on melko laaja. Kaverini kuuntelevat toisistaan erittäin paljon eroavia artisteja ja biisejä laidasta laitaan ja tätä kautta ne tarttuvat myös minuun. Tässä parin päivän tykästymisiä!
Ensimmäisenä:
Ystäväni, joka kuuntelee tälläisen musiikin lisäksi myös artisteja kuten Burzum, Impaled Nazarene ja lista voisi jatkua vaikka loputtomiin, esitteli tämän minulle tänään. Bob Marley on jotenkin niin rauhottava ja JEES!
Sitten:
Jos et tämän tyyppisestä musiikista tykkää (jolloin on ihme, että pystyt tätä blogia edes seuraamaan/lukemaan), niin kuuntelehhan tunnelma silti kohdasta 3.10 loppuun asti. Tämänkin bändin löysin kunnolla vasta pari päivää sitten, vaikka olenkin joskus vanhempaa tuotantoa kuunnellut. Koko uusi levy on aivan mahtava. Kitarariffit vievät mukanaan. Ainoana kritiikkinä sanoisin, että laulut saisivat olla hiukan monimuotoisempia.
Vaikka tätä musiikkityyliä hypetetäänkin tällä hetkellä joka reiästä mistä on vain mahdollista, olen tämän musiikki tyylin suurifani ja tänään tämä biisi iski erittäin paljon tuon dropin venailun takia! Zekkaas!
Studiovideot, -blogit, -tekstit ja -kuvat ovat yksi niistä asioista, joita ihailen bändeissä erittäin paljon!
Yksi minun haaveistanikin on päästä minun (tai kavereideni) bändin kanssa studioon ja saisin tehdä heille/meille studioblogia ja muuta härpäkettä! Mikään muu ei odotuta levyä niin paljon, kuin se että kuulee erittäin pieniä osia biiseistä tai muuten vain levyn ja bändin menosta. TYKKÄÄN!
Ps. Pääsen kuvaamaan parin kaverini bändin promoja! :333
Mikä voisi olla parempi, kuin kieli joka on kehitetty pelkästään peliä/soundtrackia varten? AIVAN LOISTAVAA! Kannattaa myös katsoa itse peliä! (niille jotka eivät vielä tiedä mikä Skyrim on??)
It's over it's over it's over (You fucked it up)
It's over it's over it's over (You fucked it up)
You won't admit, you can't commit
You're a poison and I need to find a cure
Ps. The Disease EP mahtavuutta. Vanhat semi kuraa! Toivottavasti uus (jos ees tulee enää mitää näiltä pojilta) pysyy samallaisena ku toi EP! Hankkikaa EP!
Kun ihmiset kysyvät toisiltaan tai minulta, että mikä heidän lempibändinsä on, joudun usein miettimään erittäin kauan. Miten lempibändi määritellään? Usein jään pelkästään tätä kysymystä miettimään, kunnes kysyjä muistuttaa että kysyi jotain. Loppujen lopuksi kumminkin kaivan vastauksen jostain takaraivostani. En tiedä miten aivoni sen valitsevat, mutta se ei ole aina ollut se sama... Se on hieno tunne, kun on rakastunut johonkin bändiin ja etsii siitä koko ajan lisää tietoa. Tällä hetkellä sillainen bändi on While She Sleeps. Kuten neropatit jo varmaan huomasivat olen saanut tuosta bändistä myös tämän blogin inspiraation! :)
While She Sleeps on Shetfieldistä, Englannista tuleva metalcore/hardcore bändi. WSS:iin (lyhennys) tutustuin viime tammi-helmikuussa (eli melkein vuosi sitten) ja onnekseeni sain parin kk päästä siitä tietää, että he tulevat suomeen keikalle! He olivat Nosturissa, Helsingissä Adeptin ja Walking With Strangersin kanssa huhtikuussa 2011. Ja pakko sanoa, että oli kyllä yksi parhaista keikoista, joissa olen ollut!
Bändi on julkaissut tähän mennessä yhden levyn (The North Stands for Nothing 2010) ja tätä levyä olenkin sitten popittanu ehkä hitusen! Bändi julkisti myös tänä vuonna lisäbiisin "Be(lie)ve".
Bändi on musiikillaan ja kotipaikkakuntansa mukaan saanut lempinimen "Steel City". Shetfield oli euroopan teollistumisen aikaan kova raudantuottaja, joten se nimettiin "Steel Cityksi". Tämä kuvastaa hyvin bändiä, sillä sen musiikki on erittäin mukaansa tempaavaa ja rytmikkään raskasta (viiniasiantuntijanot). Itse pidän bändistä erityisesti huutajan (Lawrence Taylor) ja menon takia. Lawrence huutaa sanat niin tunteella ja sitä vauhdittaa vielä enemmän kitarat, joita ei voi lakata ihailemasta.
Kuunnelkaapastästä:
Tämän biisin kautta löysin bändin ja rakastuin.
(+ Lawrencen hiukset on semi mageet<3)
(päätösraita).
Tässä näette myöss bändin logon (myöös kännyn tausktakuvana)
josta olen haaveillu tatuointii jo hetken aikaa.
While She Sleeps on (ratatatata minun onnekseni, koska oon semi intsinä) tällä hetkellä studiossa äänittämässä uutta levyään ja en millään malta odottaa, että he saavat sen valmiiksi! Ohessa myös studiodiarieta:
Tässä ykkös osa! (eilen tuli 2, mutta se on vain linkin kautta jaettava!
ASD! Tämä on nin hankalaa tämä blogin aloittaminen, koska koko ajan tulee ideoita mistä kirjoittaa! Pari ideaa tallessa ja nimeen perehdytävä teksti tulossa sitten kun jaksan painaa "julkaise"-nappi. Mutta ensin tämä!
Latasin kerran netistä levyn kansitaiteen vuoksi. Kannessa oli tyylitelty logo ja EPn nimi. En odottanu mitään hyvää EPtä tai mitään erikoista. Kuuntelin kuitenkin EPn pari kertaa läpi ja sehän oli ihan hyvä! Pari kertaa levyn kuunneltuani annoin sen muhia aivoissani. Parin viikon päästä tästä sain kuitenkin tietää, että he lopettavat. nyyhkytin sitä ehkä noin 5 minuuttia ja sitten taisin mennä syömäään.
Pointti kuitenkin oli, että nyt olen taas kuunnellu EPtä täsä parin viikon aikana pari kertaa ja tänän sain tietää, että he ovat perustaneet uuden bändin ja siltä tuli tänään ensinmäinen sinkku uudelta levyltä! JESSS! Kuunnellut nyt pari kertaa putkeen ja taidanpa kuunnella vielä pari kertaa uudelleenkin kun semi mahtavaa settii! Pojilta tulee levy 21. tammikuuta. Jäänpä mielenkiinnolla odottelemaan tätä läpyskää! Vois ehkä sitten jotain arvostelua kirjottaa. :)
Ihan näin aluksi: EN VOI LUVATA, että kirjoittelisin tänne vakituisesti. Olen sen verran hajamielinen ihminen, että ei ihan helposti tule muistettua kirjotella minnekkään mitään.
Mutta siis tarkoitus olisi pidellä vähän tällästä musikkiblogia. Suurimmaksi osaksi siis linkkejä ja paljon musiikkia, mutta kai tänne jotain random selostuksia päivästä ja muustakin eksyy!
Ehkä voisin alotella vaan kuvailemalla itseäni:
Nimi: Santeri Petja Parikka (lisää FaBos if u want)
Sukupuoli: Poika
Ikä: 17,5v
Syntymäpäivä: 07.06.94
Asuinpaikka: Kaarina
Ulkonäkö: Mustat semipitkät hiukset, n. 180cm ja TIKKU...
Koulu: Puolalanmäen "musiikki"lukio
Ja sitten siihen tärkeimpään eli muusiikkimakuun! :3
Eniten kuuntelen "emo"-musiikkia.
Eli hardcorea, deathcorea ja melken kaikkea corea löytyy mun musiikkikirjastostani. Ennen kuin tutustuin tämänkaltaiseen musiikkiin, niin kuuntelin vähän mitä sattuu ja en varsinaisesti fanittanut mitään (ellei J-aikakautta lasketa... XXDXDXD). Emomusiikkiin kuitenkin tutustuin yhden suomalaisen bändin kautta. Kaikki lähti vuonna 2008, kun satuin katsomaan IRC-Gallerian MINUNKUVA laatikkoa ja siinä oli One Morning Leftin kansitaide. Tykästyin Panda<3Penguinin kanteen niin paljon, että oli pakko kuunnella musiikkiakin. Kuten osata varmaan arvaa nykyisestä minästäni, se potkaisi takaraivoon kuin lauma biisoneita. Rupesin hirveässä tiedonnälässäni etsimään lisää tietoa bändistä ja muuenkin genrestä. Pikku hiljaa rupesin tajuamaan musiikkia ja bändivalikoima kasvoi kasvamistaan.
Tästä se kaikki siis lähti! Mikäköhän ihme versio, kun jäätävä pitkä tauko tossa lopussa! :____D antaa olla
Lisäksi mun musamauun kuuluu vähän laidasta laitaan biisejä. En ole ihminen, joka hirveästi tuomitsee genrejä huonoksi tai hyväksi (poikkeuksia kyllä löytyy), mutta kuuntelen siis sitä mistä pidän ja en kuuntele sitä mistä en pidä. Aika normaalia.. Näistä muista voisin mainita Rapin. Tutustuessani nykyisiin kavereihini en digannu räpistä pätkääkään, mutta olen huomannut että musiikin täytyy antaa kasvaa itsessään. Tämän kasvun olen huomanut räpissä. Aluksi inhosin ja nykyään kuuntelen satunnaisesti! Yleisesti minuun on iskenyt näitten muutamien vuosien varrella muun muassa Indierokki, muukin metalli sekä ihan noku poppikin.
TROLOLOLOLOLOLOLO
Tämä riittäköön ensimmäiseksi postaukseksi, koska hirveet ES pärinät ja kädet hikoo + kohta alkaa kättelyt linnassa, joten täytynee niitä mennä kyyläämään! :D
Ps. En ole sitten mikään paras kirjoittaja, mutta kai se tästä pikkuhiljaa kehittyy
Pss. myös tää shaiba näppäimistö vinee mull jotain...
Psss. kritiikkiä kiitos!!!